Etusivu    Kuulumisia    Eros    Galleria    Muistoissa    Vieraskirja    Linkit

 

Winit's Danny-Boy

"Däni"

 

 

Pitkäkarvainen mäyräkoira, uros
syntynyt: 13.02.1998
kasvattaja: Kennel Winit's Katariina Pyyppönen
omistaja: Sirkka Savikangas

 

Däni KoiraNetissä

 

10.4.2012

Haluan kertoa että Eepinjengin vanhin jäsen Däni on poistunut joukostamme runsaan 14 vuoden ikäisenä huhtikuun 11 päivä 2012.

Vielä viime kesä meni mukavasti, vaikka Dänillä oli sydänlääkkeet ollut jo kauan samoin nesteenpoistolääkitys ja aamuin illoin kipulääkitys. Mutta syksyllä Däni ei päässyt enää ominavuin ulos asioille vaan Veijo kantoi ulos ja sisään monta kertaa päivässä. Dänin jalat olivat kovasti kipeät - välillä piti sisälläkin nostaa kynnyksen yli, kun jalat ei aina toimineet.

Kun katsotaan Dänin koko elinkaari niin Däni oli koko ikänsä hyvin terve ja energinen. Teräksestä tehty ja jokapaikassa aina ensimmäisenä kovan metelin kanssa. Ja katsoi aina niillä nappisilmillään että enkö minä olekin hyvä....

Vein Dänin eläinlääkärille 11. päivä ja hänkin oli sitä mieltä että Däni täytyy päästää pois vaivoistaan enempien kärsimysten välttämiseksi. Tämä hetki on aina suuren surun aikaa eikä siihen totu koskaan, kuljettiinhan me Dänin kanssa yhdessä pitkä aika matka ja pidän koiriani aina lapsinani. On taas hyvin tyhjä paikka. Nyt äidin nappisilmä nukkuu toisten poismenneitten vieressä.

 

 

 

Ensin tuli Däni..

 

Meillä oli ajatus ettemme ota enää koiraa, kun ensimmäinen mäyräkoiramme Niki kuoli syöpään. Mutta elämä alkoi tuntua tyhjältä ilman koiraa. Ja niinpä yhteistuumin aloimme kyselemään missä olisi pentuja. Niitä tuntui silloin olevan kovin vähän, tai sitten meillä vain oli niin kova hätä. Kunnes Katariina Pyyppösen kenneliin syntyi 13.02.1998 pennut ja varasimme kiiruusti Dänin. Odotusta oli mielestämme kovasti kauan, mutta kestimme sen. Däni on ollut sen arvoinen todellinen Salama Santeri koko ikänsä, kiltti sekä hyvin seurallinen. Däniä hankkiessamme emme tienneet koiranäyttelyistä oikeastaan mitään, sen verran kävimme näyttelyissä, että Däni sai kolme sertiä Suomesta. Dänillä ei ole maastosta tulosta ja se on ihan omistajan vika kun työkiireet ja kiinnostuksen puute on tehnyt sen ettei ole tullut harjoiteltua tarpeeksi ja käytyä kokeissa.

 

Däni on edelleen hyvin virkeä ja teräksestä tehty pappa, on ihme, että se vielä 10 vuotta täytettyään hyppää toimistoni pöydälle lattialta niin että paukahtaa. Olen kertonut ettei se ole hänen iässään enää kovin terveellistä, mutta ne puheet menevät kuuroille korville. Joskus Däni innostuu komentamaan naapuria niin, että ääni menee hetkellisesti.

 

Kävimme me Dänin nuoruusvuosina myös Tallinnan näyttelyissä ja sieltä reissulta tuli kotiintuomisina sert ja cacib, sekä rop ja ryp3-sijoitus. Dänillä on muutama pentue lapsia ja Däni elelee tyytyväisenä meidän laumassa. Dänillä on lämmin ja hyvä nukkumapaikka mamman selän takana, osittain tyynyllä ja siihen ei sitten muilla olekaan tulemista!

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 KANS & FIN & EST & RUS MVA BALTV-06

Ahotorpan Napoleon

"Napo"

 

 

Pitkäkarvainen mäyräkoira, uros
23.01.1999 - 8.2.2010
kasvattaja: Ahotorpan Kennel, Kaarina & Reijo Pyyppönen
omistaja: Sirkka Savikangas

 

Napo KoiraNetissä

 

 

Napon muistolle 2.3.2010

Haluan kertoa muutamia mieleeni painuneita ihania muistoja Naposta.

Napon kiltteys ja rehti luonne olivat ainutkertaisia. Esimerkiksi jos vertaan sitä Däniin; Däni on varsinainen säheltäjä, täytyy olla yhtä aikaa joka paikassa. Kiltti on Dänikin, mutta olen sanonut, että se on yritteliäs poika.

Eros on myös kiltti, mutta Eros on vähän tärkeän oloinen, oman arvonsa tunteva. Se on koiralla sama kuin ihmisellä - jokainen on ainutkertainen persoona. Pojistani Napolla oli kaikkein kultaisin ja minuun vetoavin luonne.

Näyttelyissä Napo pärjäsi tosi hyvin. Jo pienenä poikana Eckerön kansainvälisessä näyttelyssä 16.9.2000 Napo voitti kauneudesta kuuluisan isänsä Waikin. Tuomarina oli Poul Örnemark. Napo oli PU 2 ja isänsä PU 3. Minulle kyllä sanottiin heti, että sitten majapaikassa en saa puhua koirista mitään.

Hyvin suurena voitonhuumajuhlana jäi mieleen myös kansainvälinen näyttely Tampereella 16.3.2002. Siellä Napon papereihin tuli merkintä PU1, ROP SERT, CACIB. Tuomarina oli Smith Derek ja Napo voitti vielä saman tien ryhmänkin! Silloin hyppäsin pystyyn ja huusin: "Hyvä, hyvä Napo!" Ryhmäkehässä Napon esitti Kati Hänninen.

Raumalla pienemmässä näyttelyssä kuulin vahingossa kahvipöytäkeskustelun Ahvenanmaalta tulleesta ryhmästä. Pöydässä puhuttiin, että kaikki olisi hyvin heidän osaltaan, jos tuo Ahotorpan Napoleon ei olisi täällä. Ja niinhän siinä kävi, että Naposta tuli ROP ja loistavin arvosteluin.

Napo voitti monia niin sanottuja kuuluisia uroksia. Unto Timonen oli tuomarina Lahden kansainvälisessä näyttelyssä 22.4.2006 ja jälleen Napo sai tuloksen PU1, ROP ja CACIB. Onnellani ei ollut mitään määrää. Ja jälleen Lahti ja kansainvälinen näyttely - arvostan niitä tuloksia huomattavasti enemmän, kuin pieniä nurkkanäyttelyitä. Päivämäärä oli 28.4.2007 ja tuomarina Pauliina Sjöholm. Napo oli silloin jo veteraaniluokassa ja tulokseksi tuli PU1, ROP ja ROP-VET. Taakse jäi monta hienoa nuorta koiraa.

Nämä nyt muistan päälimmäisenä. Olihan niitä paljon muitakin pienempiä ilonaiheita. Käytiin hakemassa Venäjän valionarvo, samoin Viron valioarvo ja Baltian voittajan arvo.

Kyllä Naponkin kanssa olisi pärjännyt melkein missä vaan, mutta minulle on ajanmyötä tullut vastenmielisyys näyttelyitä ja sen lieveilmiöitä kohtaan, kun olen huomannut siellä sairata piirteitä.

Kuten olen sanonut jo aiemmin; se on aika aikaa kutakin. Toivotan koiraystäville kaikkea hyvää ja jaksamista sillä saralla. Napoa on kova ikävä, mutta olen onnellinen, että minulla on vielä kaksi ihanaa karvatallikkaa.

 

Herra Napo

Aloimme miettimään toista koiraa sen jälkeen, kun rakensimme Dänille todella suuren tarhan, ja hän vaikutti yksinäiseltä siellä. Otin jälleen yhteyttä Pyyppösen kenneliin, kun olimme sieltä jo yhden mieleisen koiran saaneet. Puhuimme myös näyttelyhommista, jos kävisimme vielä enemmän kuin Dänin kanssa ja jos vaikka menestyisimme vieläkin paremmin. Ja näin Napo tilattiin.

 

Napo syntyi 23.01.1999 ollen Däniä vajaan vuoden nuorempi. Ensin pelkäsimme, että Däni olisi liian raju pienemälleen, mtta se osoittautuikin turhaksi luuloksi. Koirat tuntuvat vaistoavansa pienempänsä. Kaikki meni hyvin ja Napoleon kasvoi ja meni ohi koossa Däninkin.

 

Napo on hyvin rauhallinen ja sillä on todella kultainen luonne, oikea mamman poika. Kun Napoa katselee tarhassa, niin siinä silmä lepää. Napo on rotunimikkeensä mukainen; todellakin pitkäkarvainen mäyräkoira. Turkki on upea ja väritys hyvin kaunis. Ja ne Napon liikkeet kehässä, niitä ei voita mikään..  Napo on vielä siitä harvinainen, kun on vähän iso koira nykymuotiin, silti se on liikkuessaan hyvin ketterä ja menee pienestäkin paikasta.

 

Napoleon on pärjännyt pienestä pitäen hyvin näyttelyissä, taas tulee tuo omistajan saamattomuus esille, että ei olla enempi käyty näyttelyissä. Mutta onhan Napo jo Kansainvälinen Valio ja maastokin tuli käytyä. Ja vaikka Napolla on jo ikää, olisi se kova sana näyttelyissä, jos vain tulisi käytyä. Mutta uudenmuotoinen työni vie kaiken ajan, eikä tule enää käytyä, se on aika aikaa kutakin.

 

Kaikkia koirapoikiani rakastan yhtä paljon, mutta silti Napoleon on lähinnä sydäntäni. Myös Napolla on oma tarkka paikka mamman petissä. Napo on vanhapoika, ei yhtään lasta. Tuli tuo epilepsiapeikkokin, niin Napon lapset jää näkemättä. Napo itse ei siis sairasta epilepsiaa.

 

Sivujen copyright Sirkka Savikangas ellei toisin mainita